Suomalaista voimaa

Keskiviikkona mulle tosiaan tuli sellainen tunne, että nyt on pakko nähdä Poju ihan pikasesti. Laitoin omistajalle viestiä, että olisiko mahdollista käydä rapsuttelemassa ja sain myöntävän vastauksen ja olisin saanut käydä vaikka pienen maastolenkkin.

Oli aivan mahtava nähdä Poju, siellä se kökötti omassa metsätarhassa ja tuli pihattoon kun tarpeeksi olin nimeä huudellut. Riisuin siltä loimen ja laitoin sen kiinni, ettei pääse karkuun. Harjailin ja rapsuttelin poikaa jonkun aikaa, vähän energisellä tuulella tuntui olevan. Oli vähän huono sää, tuuli aikas lujaa ja satoi vettä, mutta päätin lähteä taluttelemaan Pojua maastoon. Pistin suitset varmuuden vuoksi, tuntui turvallisemmalta taluttaa.

Tehtiin ihan pieni lenkki kun tosiaan oli huono sää. Jonkun hepuli kohtauksenkin Poju sai yhdessä kurvissa, peppua heitti ja etujalatkin tais nousta vähän irti maasta. Syytettäköön tuulta tästä kohtauksesta. Oli ihan mukavaa, mutta sää olisi kyllä voinut olla suotuisampi meille.

Mentiin tallille pellon poikki ja tämä röykäle käy sitten siihen mutaselle pellolle piehtaroimaan. Yritän maiskuttaa ja taisin ohjistakin vähän vetästä, että nyt pirkule ylös sieltä mudasta. Toinen oikeen nautti ja hinkkas suitsiakin sinne saveen. Piru vieköön. Talliin kun päästiin ni suka heilui, ei tainnut Poju nauttia venkoilusta päätellen. Suht puhtaaksi sen sain ja heitin loimen päälle. Viimeset rapsuttelut ja röykäle lähti tutkimaan varmaan uusia piehtarointi paikkoja.

Mukava päivä!