Tänään mentiin kentälle Pojun kanssa ja odotin ihan hirveästi, että näen miten se sileällä liikkuu. Otin siskoni mukaan kuvaamaan, jotta saan tänne kuvia ja saan itse myös nähdä miten hevonen liikkuu.
Oli todella ihana sää, aurinko paistoi ja ilma oli raikas ja hieman viileä. Talvi on tulossa, jee! Päästiin tallille ja Poju tuli heti vastaan höristen. Aika energisellä tuulella tuntui olevan ja huomiota haki kokoajan, hamusi taas joka paikkaa ja etsi herkkuja, eikä meinannut pysyä aloillaan. Poju oli yllättävän puhdas, ei ollut käynyt piehtaroimassa, joten harjailuun ei kauaa mennyt. Rapsuteltiin kuitenkin vähän ja juteltiin siskoni kanssa. Varustaessa pysyi hyvin aloillaan, luuli varmaan pääsevänsä pitkälle maastoretkelle.
Kentälle on matkaa varmaankin 500m, joten Poju pääsi pienelle maastoretkelle. Käyttäyty todella hyvin ja oli reippaalla tuulella, tein jo matkalla kentälle pieniä temmon vaihteluita käynnissä. Hidastin käyntiä melkein pysähdykseen asti ja reippaammin melkein raviin asti. Toimi todella hyvin ja kuunteli minua, tämä kuitenkin muuttui kun päästiin kentälle.
Tiesin, että Poju on raaka ja jäykkä vielä. Kävelin kentällä ekana kumpaakin suuntaan ja meni ihan nätisti, pidin ohjat aika pitkinä kun ei poika tuntunut rentoutuvan. Jäykkähän Poju on, ei taivu/asetu eikä kulmiin ratsastaminen tullut kuuloonkaan eli ratsastin isoa ympyrää, jossa Poju oli huomattavasti helpompi. Käynnissä työskentelin jonkun aikaa rennosti, pyysin reipasta käyntiä kunnolla eteenpäin. Alkoi pikku hiljaa rentoutua ja tuntua paremmalta selästä.
Ravissa sai käyttää pohkeita aika paljon ja silti meno oli tahmeaa, en nimittäin löytänyt tallista raippaa, mikä olisi ollut hyvinkin tarpeellinen. Poju saattoi yhtäkkiä reippaasta ravista vain pysähtyä ja päättää, ettei liiku. Mutta panin tämän testailun piikkiin. Vaikka Poju on raaka ja sen kanssa saa tehdä paljon töitä, että ratsastettavuus paranee niin mä nään siinä potentiaalia ja mulla on paljon halua työskennellä sen kanssa. Ravailin aika paljon isoa ympyrää ja välillä sain menemään hyvin kulmiin, ettei oikassut.
Laukka on säädeltävissä, mutta aika ponnetonta ja laahustavaa. Laukkasin taasen isoa ympyrää ja tuntui laukan laahustavuudesta huolimatta hyvälle. Tasapainoa ei kuitenkaan tarpeeksi ole, joten ns.kaatuu helposti ja oikasee. Täytyy hankkia lihaksia takapäähän ja tasapainoa.
Kävelin kentällä loppukäynnit ja kävelin myös tallille, koska Poju puuskutti aika paljon. Varmasti väsyttää yhtäkkinen sileällä työskentely ja raskas kentän hiekka. Tallissa rapsuttelin Pojua vielä ja kehuin kuinka mahtava hevonen se on. Sitten suunta iskälle, missä sai herkullisia tortilloja. Nam!
Järkytyin omasta istunnastani, se on mennyt todella paljon huonompaan suuntaan ja selkävaivojeni vuoksi kyyhötän selässä, koska hyvän ryhdin ottaminen vihlasee tosi pahasti selkärangasta. Mutta mun kädet, rapsuttelen kyllä ihan väärää tukkaa. Nojaan todella paljon eteenpäin, ryhtini on huono, joka tosin johtuu selkävaivoistani. Täytyy alkaa panostaa omaan istuntaani todella paljon, ei raaka hevonen allani voi kulkea hyvin, koska oma istuntani vaikuttaa hevosen niin paljon.
Huoh..onneksi siskolla mahdollisuus tulla mukaan kuvaamaan ja huutaa pää punaisena, että miten ratsastetaan. Alla kuvia, ja anteeksi istuntani!
Eli nyt on suunnitelmissa paljon käynti- ja ravityöskentelyä, sitten vasta aletaan ottaa laukkaa kun osaa ravissa taipua ja kulkea edes ajoittain oikeinpäin. Tietysti laukannostot pidetään mukana sileällä työskentelyssä, mutta vain nostot. Ajattelin myös, että kävisin kentällä tekemässä maastakäsin juttuja, väistättämisiä ym ja sitten menisin pitkälle maastoretkelle. Hiljaa hyvä tulee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti