Suomalaista voimaa

Aamulla oli vaikea herätä vaikka nukuinkin sen kahdeksan tuntia, tiedä sitten oonko yöllä puuhaillu unissani jotain ja sen takia väsytti. Olin perjantaina hakenut mun uuden tallitakin ja hanskat postista, ne tuli nopeemmin kun olin ajatellut. Ulkona ei vielä ollut niin kylmä, että olisin takin päälleni pistänyt, mutta takin sisävuoren sai irrotettua ni ajattelin että pärjään hyvin sillä kun laitan vaan lämpimän hupparin alle. Se oli sellanen ruskea fleece, tosi lämmin, hitusen iso, mutta ainakin on talvipakkasia ajatellen tilaa pukea vaatetta päälle. Kun olin unenpöpperössä saanut vaatteet päälle, kissoille pistettyä ruokaa ja siivottua niiden vessan ni lähdin tallille. Oli tosi kaunis sää, aurinko pilkisteli välillä ja muutenkin sellainen raikas sää. Tiesin heti, että me lähetään pitkälle maastoretkelle Pojun kanssa.

Popittelin matkalla tallille ja hyvä fiilis vaan kasvoi. Olin jotenkin ihmeissäni itsekkin, että miten nyt yhtäkkiä on näin hyvä mieli. Ehkä se tosiaan johtuu siitä, että vihdoin löysi mieleisen hevosen, jonka kanssa on kiva puuhailla ja saa vapaat kädet sen kanssa. Ja tietysti omistaja, joka on aivan mahtava ihminen! Kun olin päässyt tallille niin törmäsin omistajaankin ja rupateltiin siinä samalla kun mä harjailin ja rapsuttelin Pojua ja hän siivosi pihattoa. Poju haki hirveästi huomiota, kokoajan tuuppi ja hamus takin helmaa, hiuksia jne. On se kyllä ihana hevonen, omaa luonnetta löytyy muttei millään tavalla ole ilkeä tai omapäinen. Varustelin Pojua rauhassa, kun ei mitään kiirettä ollut. Ihmeen rauhallisella tuulella oli hoidettaessa, pysyi nätisti paikoillaan, ehkä hyvä näin, eihän aina jaksa olla toimelias.

Ajattelin itsekseni, että miten ihmeessä mä heivaan itteni tonne selkään. Näillä tynkäjaloilla se on aina ollut hankalaa, etenkin jos hevonen on lähdössä liikkeelle jo kun jalka on vasta jalustimessa. Joku ihana oli mun onnekseni kantanut kannon palasen pellon reunaan ja käytin tilaisuutta hyväksi. Asettelin Pojun hyvin ja näytin tuimaa ilmettä ja taisin sanoa "paikka". Kanto oikealle kohdalle ja hups, selässä olin. Jalustimet oikean mittasiksi ja vyön kiristys ja kohti tuntematonta.

En oo kovin montaa kertaa vielä käynyt, mutta musta alkoi tuntumaan tosi varmalta Pojun selässä ja Pojukin on alkanut pikku hiljaa tottumaan muhun kun ei testaillut enää ja liikkui varmemmin eteenpäin. Otin aika nopeasti alkuravit, kun siinä on tosi hyvän mittanen suora, ihan pitkin ohjin hiippailin menemään . Tällä kertaa sain heti ravia kun pyysin, yleensä Poju peitsaa ekaksi ja kun antaa tilaa eikä häiritse niin siirtyy ravaamaan.

Yhdessä risteyksessä tuli kolme hevosta vastaan ja Pojuhan ei meinannut housuissa pysyä, alkoi hirvee näytös. Ekaksi käyttäyty ihan nätisti, vähän sivuaskelia ja jotain pientä hyppimistä. Kun Poju tajus, etten aijo päästää sitä niiden luo ja me lähetään erisuuntaankin vielä, niin sitten sai kohtauksen. Hyppi pystyyn ja peppukin tais lentää pari kertaa, piti ihan oikeesti tehdä töitä, että saa pidettyä sen hanskassa. Päätin sitten vetästä hevosen turvan mun pohkeeseen kiinni ja pyöriä pientä ympyrää. Pari kertaa jouduin uudestaan ottamaan kun ei tullut Pojulle selväksi miten pitää käyttäytyä. Kun vihdoin hevoset oli hävinnyt näköpiiristä ja Poju rauhottui, otin heti laukkaspurtin kun oli niin maukas suora edessä. Mentiin aika lujaa, voi olla, että välillä inahdin itse kun maisemat vilahti silmissä. Otin puolessa välissä suoraa vähän kiinni ja mentiin sitten sellaista rauhallisempaa laukkaa. Oli kyllä ihana tunne kun hevonen kuuntelee ja ei tartte pelätä ryöstämistilanteita.

Tykkään tosi paljon maastoilla Pojulla, vaikka välillä säpsähteleekin jotakin mutta pitää ainakin ratsastajan hereillä ja on kiva kun ei hevonen ole nössykkä. Autoja tällä kertaa ei säikkynyt, vaikka ne tuleekin aivan järjettömän lujaa eikä hidasta yhtään. Pari kertaa mun oli ihan pakko nostaa käsi ylös merkiksi, että nyt pitää hidastaa. Ravailin aika paljon ja otin pieniä laukkaspurttejakin, oli tosi kiva lenkki kun oli niin paljon ylä- ja alamäkiä ja erilaista maisemaa.

Varmaan suunnilleen pari kilsaa kävelin loppumatkasta tallille päin kun Poju puuskutti ja vähän oli hikinenkin. Lenkin varrella on myös talli ja piti siihen pysähtyä, että Poju saa jutella lajitovereille. Siellä oli kahden ison hevosen seassa ihan tajuttoman pieni ja söpö shetlanninponi, kuraset jalat, pörrönen harja ja nappisilmät, ihan alkoi naurattaa ku katselin sitä.

Kun talli näkyi jo aloin huomata, että Poju tosiaan oli väsynyt, piti kunnolla pyytää eteenpäin ja silti mateli. Mutta hyvähän se on, kyllä munkin jalat siitä ravailusta ihan loppu olivat. Tallilla riisuin Pojulta varusteet ja harjasin sitä vähän aikaa. Vähän oli hikinen, mutta ilma oli niin hyvä, etten laittanut loimea päälle. Pojunkin piti käydä heti harjaamisen jälkeen piehtaroimassa, luojan kiitos piehtaroi pihatossa eikä siinä ulkona hirveässä kuraliejussa.

Maastoretki oli vajaan kahden tunnin mittainen, eli aika hyvä. Oon tosi tyytyväinen ja fiilikset nousi kattoon ku meni niin hyvin ja oli mukavaa. Uskon, että Pojukin nautti paljon!

Otin vähän kuvia reissulta ja vielä kun päästiin tallille.